Naurusi tuikahti hetkessä,
sillä se huvitti sinua;
kerroin, kuinka kaikki kohtuullisuus
olisi pahasta.
Ja vaikka naurusi
sammui yhtä pian,
olin jo täynnä iloa;
iloa, joka ei ollut lainkaan
tästä maailmasta.
Sillä toisinaan,
kun ulottauduin sinun luoksesi,
vavahtelin ujoudesta,
vaikka olinkin pyytänyt
sinua monesti näyttäytymään.
Mutta sinä tiesit paremmin;
ymmärsit minun pelkäävän,
vaikka olinkin opetellut
niin rohkeaksi
kuin mahdollista.
Mutta vaikka kuljen pimeässä laaksossa,
en enää pelkää mitään pahaa,
sillä sinä
olet minun kanssani.
sillä se huvitti sinua;
kerroin, kuinka kaikki kohtuullisuus
olisi pahasta.
Ja vaikka naurusi
sammui yhtä pian,
olin jo täynnä iloa;
iloa, joka ei ollut lainkaan
tästä maailmasta.
Sillä toisinaan,
kun ulottauduin sinun luoksesi,
vavahtelin ujoudesta,
vaikka olinkin pyytänyt
sinua monesti näyttäytymään.
Mutta sinä tiesit paremmin;
ymmärsit minun pelkäävän,
vaikka olinkin opetellut
niin rohkeaksi
kuin mahdollista.
Mutta vaikka kuljen pimeässä laaksossa,
en enää pelkää mitään pahaa,
sillä sinä
olet minun kanssani.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Salaperäistä tunnelmaa,
mutta ah niin sydämeen käyvästi.
Luin muitakin runojasi, Kiitos kaikista.