Hän oli kuin kukkaketo
kesäisenä päivänä,
niin kaunis ja iloinen.
Oltiin joskus molemmat
Marja-Liisoja suksinemme,
ei huolen häivää.
Joskus öisin tulet uniini
tässä ajassa,
kuunnellen minua.
Yhdessä nauramme
ja itkemme,
niin kuin et koskaan olisi
mennyt pois.
kesäisenä päivänä,
niin kaunis ja iloinen.
Oltiin joskus molemmat
Marja-Liisoja suksinemme,
ei huolen häivää.
Joskus öisin tulet uniini
tässä ajassa,
kuunnellen minua.
Yhdessä nauramme
ja itkemme,
niin kuin et koskaan olisi
mennyt pois.
Selite:
Älkää ihmetelkö kerrontatavanmuutosta kesken kaiken, koko runo kertoo samasta henkilöstä. On kulunut yli kaksikymmentä vuotta kun menetin serkkuni, ystäväni onnettomuudessa ja silti vielä hän saapuu öisin uniini, kyselemään kuulumisiani. uutiset herkistävät joskus ajattelemaan omia rakkaitamme...
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit