kukaan ei ollut nähnyt häntä
pitkään aikaan
luulimme että hän oli kuollut
kunnes eräänä iltana
jolloin päivän lumisohjo
oli jäätynyt pieniksi muhkuroiksi
pikku pakkasessa
hän tuli vihdoin ulos
vuokrayksiöstään
ja syöksyi suoraan
yli parvekkeen kaiteen
viidennestä kerroksesta
emmekä olisi siihenkään
kiinnittäneet juuri mitään huomiota
elleivät hänen taskujensa täytteenä
olleet kolikot olisi levinneet ympäri pihaa
ja kohta ambulanssin lähdettyä
(sillä mitään ei ollut tehtävissä enää)
tuli ruumisauto hitaasti ja lähti
ja vasta sen jälkeen me kaikki lapset
ryntäsimme paikalle
ja kiljahdimme joka kerta
kun noukimme aina uuden kolikon
pihan niukassa valossa
siihen saakka kunnes
säästösyistä
sähköt katkaistiin
ja koko kaupunki pimeni
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut