Rakas, älä lyö

 
Rakas
älä lyö mua sanan säilällä!
Se sattuu sydämmeeni.
viiltää haavoja sen pintaan.
Sydämeni on jo arpinen,
monista säiläsi iskuista
ja sieluni särähtelee epärytimiin.
Silitä edes joskus mua
myötäkarvaan kuin kissaa.
 
Rakas
älä lyö mua sanan säilällä!
Joskus sanat satuttaa,
kovemmin kuin reilu nyrkin isku.
Ne syö miestä sisältä,
kaivertavat kuin toukat raadossa.
Sieluni vaikeroi tuskissaan,
sanojesi kahleiten painossa.
Älä viillä mun sydäntäni.
 
Rakas
älä lyö mua sanan säilällä!
Ne sattuu mun sydämmeeni.
Ne sattuu mun sieluuni.
Ne syö miestä sisältä,
kuin toukat raatoa.
 
Rakas
älä lyö mua sanan säilällä!
Tiedätkö, että parhaani yritän,
eteesi laittaa ja tehdä.
Mutta olen vain Mies
ja mies ei ole nainen.
Ymmärrä rakkaani,
etten paljon tästä muutu,
joten älä aina mulle suutu.
 
Rakas
älä lyö mua sanan säilällä!
Jokainen sanasi julma,
särkee jotain kaunista meistä.
Tekevät rotkoa välillemme
erottavat meidä toisistamme.
Älä huuda mulle kultaseni.
Rauhoita sanojesi voimaa
ja joskus edes kehu.
 
Rakas
älä lyö mua sanan säilällä!
Ne sattuu mun sydämmeeni.
Ne sattuu mun sieluuni.
Ne syö miestä sisältä,
kuin toukat raatoa.