Anteeksi

En koskaan tahtonut
että kumpikin meistä päättyisi kyyneliin.
Tahdoin, että olisimme yhdessä aina
kuten silloin luvattiin.

Mutta minä tein sen ensimmäisen virheen
että pidin sinua itsestään selvyytenä.
En nähnyt, en nähnyt sinun itkevän
sielusi käytävillä minuun pettyneenä.

Kuljin pitkin sitä helpointa tietä
menin mistä aita on matalin.
Se mitä tein oli se, että unohdin.
Sinua todella rakastin.

Et pystynyt enää kunnolla nukkumaan
kun minun mieleni vaelsi kaikkialla muualla.
Sinä kerroit minulle katkerilla katseillasi
mutta en osannut katsoa enkä kuunnella.

Liian paljon annoit periksi. Olisit huutanut
ettet koskaan voisi antaa anteeksi.
Silmät sidottuina kuljin näkemättä
että olin kasvattanut muurisi niin suureksi.

Hiljaisuus teki meistä uusia ihmisiä
sinusta tuli tyhjä, minusta voimaton.
Olisiko ollut parempi, että olisin
rakastunut toiseen ja ollut uskoton?

Ymmärrän, etten nähnyt sen tulevan
talven sekä lumen.
Jos voisin pidentäisin kesää
tekisin sen.

Aamusta iltaan odotan
että tulisit vielä hetkeksi takaisin.
Pyytäisin anteeksi
ja sinut pois sitten päästäisin.

Kuiskaan nimeäsi kun
en muuhun pysty enää tänään.
Tiedän aamulla vielä
nimesi huulillani herään.

Ikuisesti ajassa emme olleetkaan
yhdessä sylikkäin tässä.
Olisinpa tehnyt kaiken paremmin
ehkä sitten ensi elämässä.