Nimetön

Pyörin sängyssä ja mietin,
miksi kaikki meni näin?

Luvattiin rakastaa,
kestää toisen virheitä,
yrittää.

Mä pilasin,
jopa ne hyvät muistot.

Kaikki oli mielestäsi valhetta,
enkä itsekään enää tiedä,
milloin puhuin totta.

Asennevamma,

tunnevamma,

minun vammani.

Mutta silti,
jossain syvällä,
kuoreni alla,
tiesin rakastavani.