Kellot

Minä kerran altistuin,
minä itseni luovuin
kuin kuutamo joka loistaa vain auringon valosta

Mikä kuka ja milloinkin
kun juotettiin surevaa lasta
Kerran nojasin päällä käsiini ja annoin itseni olla
sellainen kuin
todella ansaitsin

Viimeksi oli kauan sitten
silloin itkin ja niin teen yhä

Minä suren ja kaipaan sinua ikuisesti takaisin,
varsinkin silloin
kun päässä soi
kello jos viideskin

niin minä häpeän omat sydämen lyöntini

Ne vavisuttivat koko sänkyä
ja sinua.