kellui pohjasta punainen kivi
hyppäsi olkapäälle joen rannan
pakko oli pienen lähteä
haavetta suurta tavoitella
lintu, tuuli, kukka nähdä
ihmetteli vierellä kivipaadet
mitä tuo pieni oikein etsi
kukat kasvoivat ympärillään
linnut lauloivat harjusta harjuun
tuuli huilullaan laulua säesti
ettekö ymmärrä vanhat viisaat
ei ole minulla lintua, kukkaa
ei ole tuulta vilvoittamassa
ellen minä puolta itsestäni löydä
aikojen alussa lohkaistua palaa
vaelsi kivi vehreään laaksoon
levähti siru lammen rantaan
silmänsä väsyneet sulki muru
kun aamun kajoon heräsi kivi
vierellään hymyili hellä hohde
laulavat linnut
soittaa tuuli
kukat lanteitaan keinuttavat
punaisen vuoren rinteellä
Selite:
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi