Sinä...

Runoilija sirius70

nainen
Julkaistu:
10
Liittynyt: 22.2.2006
Viimeksi paikalla: 4.10.2024 12:23

Asuinpaikka: Sastamala
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
25.11.1970

yli kolmekymppisenä aloin kirjoitella runoja, niiden kautta on helpointa purkaa pahaa oloa, ikävää.
 

Suljen silmäni...

.... kuitenkin näen sinut...

Käännän selkäni...

...ja kuitenkin tunnen sinut...

Valovuosienko taakse minun on mentävä...

...jotta unohtaisin.........

Selite: 
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Poislähteneestä jää jäljelle kaikenlaista, mikä tuo hänet takaisin muistoissa.  Muistot eivät koskaan häviä, ne saattavat kyllä muuttaa muotoaan, mutta ovat aina. Paavo Haavikko runokokoelmassaan "Puut, kaikki heidän vihreytensä" eräässä runossaan tarkastellee ja siirtää pikkutavaroita laatikosta toiseen.  Ne muituttavat runoilijaa kuolleesta vaimostaan. Runo loppuu säkeisiin: "Kun siirtää tavaroita laatikosta toiseen, / ei tunnu niin hävittämiseltä / kun ne vähenevät."
 

Käyttäjän kaikki runot