Lakanat hulmuavat
lakeuksilla.
Pilvistä tulee
eläimiä ja ihmisiä.
Näen kaukaa hahmosi,
mutta en voi kuulla
lähestyviä askeleitasi.
Kuunsäteet vuotaa lävitsesi.
Nyt seisot jo edessäni,
ja vaikka olen pelännyt
jo pitkään etten
rakasta enää mitään -
mitään...
Silti.
Nyt kun nään
nuo säihkyvät silmäsi,
jossain syvällä
sisimmässäni läikähtää
ja ymmärrän...
Astua sisään.
Asetan lakanat
verkkaisesti vuoteeseen.
Ne ovat kylmät ja puhtaat.
Käyn nukkumaan.
Tyyny kastuu
padotuista
kyynelistä.
Selite:
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi