Mä mietin, onko siellä värejä? Täällä neonvärit tanssii miesten leveillä otsilla. Valuu vihreänä ylähuulilla. Välkkyy punaisina silmissä. Kiiluu niin ku hulluilla. Silloin tytöt kääntää katseet pois, kääntyy tanssimaan selin. Ja miehet tarttuu niitä vyötäisiltä, ja neonvärit juoksee niiden hikisiä käsiä pitkin tyttöjen lanteille.
Mut sillon mä meen vessaan. Niin mummi, en mä osaa sanoa ei, mutta mä meen vessaan. Lavuaari on sen värinen mitä mausteita äiti on laittanu kotona keittoon. Se laittaa aina liikaa tai liian vähän ja tiiätkö, se on sun vika. Kun äiti soitti sulle ja kysy neuvoa, niin sä aina sanoit että hyppysellinen. Ei äiti tiiä mitä se on.
Mutta mä tiiän miltä hyppysellinen tuntuu kurkussa aamu kolmelta. Ja kun mä siinä lavuaarin yllä nostan mun katseen niin tiiätkö kuka siellä peilissä nauraa. Mut ei mua naurata yhtään. Älä viiti.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
