Mietin tätä elämää
kuka lähtee ja kuka jää.
Kun ei suotu päivääkään
tuomittu ennen syntymää
ei koskaan nähnyt äitiään
kuullut ei satuja isältään
Nyt meille vain ikävä jää
ottaa kipeää ja hämmentää
miten näin kävikään?
Ei tule vastaan päivääkään
ettet mielessämme käviskään
Kaikki on niin särkyvää
kuinka käsitellä ikävää
ei koskaan nähnyt äitiään
kuullut ei satuja isältään
Nyt sädekehä pääsi päällä
katselet meitä ylhäältä
Poikamme pieni ja kultainen
muisto kaunis ikuinen..
Selite:
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit