Junan kiskot narahtaa,
kun kuljetaan päin lahden asemaa.
Tiedän että mua odotetaan,
aseman kahvilaan saapuvan.
Mä vedän keuhkoihin kylmää ilmaa,
ja täristen kuljen päin vastavirtaa.
Portaille päästyäni näen sut,
et olekaan yhtään muuttunut.
Se sama sänkipartainen mies mua odottaa,
halaa mua tiukasti ja pitkään tapittaa.
Suukottelee, joka puolelle, mun avoimeen ja kylmään kaulaan asti, ei haluaisi päästää irti vaan pitää kiinni varovasti.
Silloin mä aina muistan sen,
miksi mä aina hänen luokse matkustelen.
Luona rakkauden ja totuuden,
pystyn löytämään joka kerta todellisen onnen ja turvallisuuden.
Selite:
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
