Me hiljaa käveltiin,
siihen suuren saliin, mun helvettiin.
Se katsahti muhun mustin silmin,
ja oltiin hiljaa.
Pelkkää häpeää ja
kärsimystä sinä hetkenä tunsin.
Mä tahdoin pyytää siltä anteeksi,
mutta kyyneleet vain saapuivat silmiini.
Sanat jäivät käheinä pieninä palasina kurkkuuni.
Se oli kaunis ja mä uskoin ettei se tahtonut mulle pahaa, vaikka satuttanut olin ja
varmistanut että sen elämästä tulee vaikeaa.
Nyt voisi sanoa sen ohi olevan,
tiedän tosin mun kärsimyksen nyt vasta alkavan.
Se syyllisyyden tunne,
se ei poistu sielusta, luista ei mistään minusta, ikinä.
Pyydän anteeksi,anteeksi.
Kaikki mitä sille aiheutin,satutin.
Pyydän anteeksi, anteeksi.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
