Nimetön

Missä näin sinut ensimmäisen kerran
Helppoa unohtaa paikat joissa vieraillaan
Kun jokainen eleesi on nykyään lähes sama

Valehdellen pääsit mukaan
Ja aikoinaan
Hoidit sen kieltämättä loistaen ja

Minun on vaikeampi kieltää taitavuutesi
Kuin myöntää naiivi asenteeni
Sehän on minun vahvuuteni

Osaat olla hiljaa
"Ei ollut tarkoitus saada sinua puhumaan!"
Mutta tuntuu että samaistut tunteeseen
Näemme toistemme läpi,
jos
pääsisin

hetkiin

johon joku toinen

Osasit, vain kävellen
ontumatta tai ontuen
ja minä jälkimmäistä noudattaen
suoriudun joka päivä epätoivottuihin sijainteihin

Sinä
osaat katsoa silmiin kärsimättä pakko-oireista
Kääntymättä annat sanojen tulla
ja tuntuu että täytyy olla maailman hienoin ihminen
osatakseen arjen pienet asiat
ne merkityksettömätkin.

Joku päivä
osaan kaiken saman ja sen teen

Minulla ole tarpeeksi sitä asennetta
jonka osaan näytellä vain väärässä seurassa

Tiedostin vahingossa
tarpeeni miellyttää sinua aina ja vielä huomenna
mutta myönnettävää tunneasioissa en sano olevan.