Hiljaa

Tunnut kävelevän paremmin kuin minä
Askeleissasi enemmän rohkeutta kuin ikinä
minä osasin ryhdilläni hakea
On turha omata pituutta
jos ei osaa edes kantaa sitä oikein -tai ollenkaan
ja jälkimmäistä noudattaen
taisin jäädä lyhyempien jalkoihin

Pakotan itseni eteenpäin
Joku hakee minut kuitenkin
en vain tunne kuuluvani enää tähän samaan kaupunkiin
vaivaannun aina kun otat laukkuni ja viet samoihin vanhoihin paikkoihin
ja
palatessani

Edessäsi en osaa enää käyttää sanojani
samalla tavalla
Kuin joskus, osasin sylkeä ne suustani

ja niin kuin isku kasvoihin
se hiljensi vaikeimmankin tapauksen
eikä minua voittanut mikään, ei kukaan minä
tiesin aina kaikesta kaiken

Sinä teit minusta säälittävimmän, surkeimman
tarkkailevan pienen eläimen
kuistin portaitten alle
Pienin elein ja ilman sanoja jatkoin
tässä pelissäsi eteenpäin
enkä ikinä saa sitä parillista lukua aloittaakseni uudelleen

Sinä nöyryytät kun saat minut häviämään
joka kerta
jotain maagista sanoissasi
joilla ei oikeastaan ole mitään merkitystä
niin kuin ei minullakaan tunnu enää olevan.

On parempi olla hiljaa siellä mihin en sopeudu.