Lintuni.
Kuinka usein olenkaan katsonut sinua
kultaisessa häkissä istuessasi.
Kärsin kanssasi, lintuni,
sillä tiedän häkkisi yksinäisyyden ja sen äänet.
Tunnen sinua niin hyvin.
Haluaisin auttaa sinua, lintuni,
mutten voi,
en voi, ellet ole valmis uuteen vankeuteen vapaudessasi.
Sillä jos päästäisin sinut vapaaksi,
särkyisi sydämeni, lintuni,
särkyisin itse palasiksi ja jäisit iäksi muistoni vangiksi,
vaikka vapaana lentäisitkin.
Kuinka usein olenkaan sinua katsonut, lintuni
ja toivonut olevani rohkea.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Tuossa tilanteessa vaatisi tosiaan suurta rohkeutta päästää lintunen (oli se sitten vertauskuva tai ei) menemään - itsekkyyttä tietenkin vaan ainakin huonolla omalla tunnolla varustettua. Pohdintasi on riipaisevaa, kaunis runo.
Hei! Tästä tulee mieleeni se eräs satu, jossa Kuningas piti häkissään kaunista lintua. Lintu kuoli ja kuninkaalle hankittiin mekaaninen lintu, mutta se ei tehnyt häntä niin onnelliseksi kuin se aito lintu...
Hieno.