Ruusut ovat kukassa.
Entä sitten,
bussikuski kysyi.
Ei mitään,
mainitsin vain.
Hän ajaa autolla
Päivät pitkät,
Kyydissään juoppoja.
Kauneus ei ole hänelle.
Millä ja kenen luvalla
Kauneus on minulle?
Kauneutta ei voi omistaa,
standardisoida tai hävittää.
Kenelle kauneus on?
Kantajalleenko,
vai ympäristölleen?
Eikö kummallekaan?
Ehkä molemmille?
Voiko saman asian
jakaa kahdelle,
puolittaa omistuksen?
Luopuisinko osuudestani
Antaisin kantajalle luvan
Sulkea kauneus omaan käyttöönsä,
rakentaa muurit sen eteen?
En,
en tee sitä
En voi.
Hävittäisin kauneuden.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Mielenkiintoisia pohdintoja, pidän tästä.
en tiedä, jotenkin tykkään tästä. (:
hienosti kirjotettu.