Tää niitä päiviä on,
kun mietin oot kanssain onneton.
Et soittaa ehdi lain,
on sulla niin kiire vain.
Kaipaan sun nauruas, sanoja
mutt' poskillain vain kyynelvanoja
on seurana haavoittuneen,
kun yksin polkujani, kuljen, meen.
On niin vaikeaa yksin jatkaa,
tätä surullista matkaa,
mutt' toivon, ett' huominen taas kerran
tois lohtua elämään edes sen verran,
että odottaa jaksan sua
ja yhä sinuun taas rakastua.
Nyt silmät suljen unten maille,
vaikk'' rakkautta jään vaille.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
oih ja voih.. oon samastunut tuoon tunteeseen tänään.. (kamala ikävä) Kirjoitat kauniisti!