Siniset päivät

Runoilija Liisa-Sinikka

nainen
Julkaistu:
10
Liittynyt: 23.7.2004

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

Jossakin elämänvaiheessa oli aikaa ja tarvetta kirjoittaa runoja. Ne runot ovat olleet runokirjani "Avattu Ovi" kansien sisälläylli 4 vuotta. Kustantamokin vaihtoi nimeä, mutta kirjaa saa edelleen os. mediapinta.fi. Nykyisin en ole ennättänyt keskittymään kiikkutuoliin, enkä runoihin. Joskus tarpeeseen on runo syntynyt ja onneksi vielä aika helpolla. Jos tämä alkais käydä työstä, se ei enää olisi sen arvoista. Runot elävät kuitenkin aina mielessäni ja runollisuutta löytyy elämästäni kaikilla aisteilla koettuna. Runoillaan kukin tavallaan ja nautitaan toistemme säkeistä, kun kohtaamme mielikuvituksen ihmeellisessä avaruudessa.
 

Kun synnyit, tiesin uuden aikakauden alkaneen.
Ennen sinua monet asiat tuntuivat merkityksettömiltä
ja maltamattomana odotin syntymääsi,
sillä sen piti muuttaa kaiken paremmaksi elämässäni.
Tunsin suurta helpotusta kun näin sinut todellisena
ja valmiina aloittamaan yhteisen matkamme.
Olinko kuitenkaan onnellinen?

Kun otin sinut syliini ja annoin sinun imeä
elämisenvoimaa rinnoiltani, tunsin kipua,
joka oli samalla ihanaa ja tuskallista.
Yksinäisinä iltoinani tarkastelin sinua ja tunteitani.
Olin kyllä onnellinen, mutta sittenkin.
Yksinäisyys ja ikävä johonkin,
johon en vielä ollut päässyt,
sai silmäni kostumaan ja
alakulon harmaa huntu hämärsi mieleni.

Olin kuin joutsen, joka ei jaksa lentää korkealla,
vaan siivet vettä hipoen etsii paikka,
jossa voisi levähtää.
Pelkään talven tulevan,
ennen kuin jaksan nousta taas korkeuksiin.
Olen kuitenkin joutsen ja tiedän osaavani lentää.
Sinisten päivien mentyä aurinko kultaa taivaan ja maan.
Silloin lennämme yhdessä,
sinä toiveitteni lapsi ja minä, joutsenemo.

Selite: 
Kategoria: 
 

Kommentit

Kaunista ja koskettavaa

Kaunis, koskettava ja herkkä runo jossa viivähtää hetken kaipaus.

Kaunis ja koskettava tämä.

Toivotan sinulle elämisenvoimaa ja hyvää syntymäpäivää tänään.

Kaunis runo!Herkkä ja täynnä lämpöä.
Samalla kuitenkin viivähtää aste kaihoa.

..sielt' valo, toivo ain' lentää,
kun uupumuksen vaan kestää -
nousee polun elämän,
ylle sineen taivon -
matkaa pitkää kulkemaan,
kaksi häipyy valoon...

 

Käyttäjän kaikki runot