Kävelin reippaasti pitkin katulamppujen valaisemaa katua. Sydämeni löi tavallista nopeampaa ja tuntui kuin se hyppäisi kohta ulos. Hymyilin, enkä voinut lopettaa sitä. Ei sillä, että olisin halunnutkaan. Pian koittaisi se hetki, jota olin odottanut aivan liian kauan. Hetki, jota me molemmat olimme odottaneet. Pian näkisin sinut taas. Nämä kaikki viikot ikävä oli kaivertanut minua, kiduttanut parhaansa mukaan. Se oli meinannut musertaa minut alleen monet kerrat, ja se oli painanut enemmän kuin kaikki maailman synnit yhteensä. Nyt oli kuitenkin meidän vuoromme nitistää tuo ikävä.
Saavuin rautatieasemalle. Kyynel pyrki silmäkulmastani ulos. Olin niin onnellinen, taas pitkästä aikaa. Seisoit odottamassa minua. Ryntäsin luoksesi ja kiedoimme kädet toistemme ympärille. Kaikki muu haihtui hetkessä pois, ja keskityin vain minut vallanneeseen tunteeseen. Kietouduimme yhteen, lämpömme kiersi toistemme ympärillä. Lämpimät kyyneleet vierivät alas poskiani, tahdoin vain jäädä tähän ikuisiksi ajoiksi. Tuntui, kuin mikään ei enää ikinä voisi satuttaa, kuin olisin ainiaan turvassa. Ajantajuntani oli kadonnut, eikä minulla ollut minkäänlaista hajua, olimmeko seisseet tässä toisiamme vasten painautuneena minuutteja vai sekunteja. Sillä ei kuitenkaan ollut mitään väliä. Vain sinulla oli, vain meidän yhteisellä rakkaudellamme, joka huokui ulos jokaisesta ruumiinosastani. Tämä oli minun elämäni tarkoitus, vihdoin olin saanut tietää miltä onni tuntuu ja mitä on rakkaus. Olin kiitollinen sinusta, kiitollisempi kuin ikinä mistään muusta. Minulla oli vihdoin tarkoitus, en enää ollut yksin eksyksissä. Olisit aina vierelläni tuomassa valoa ja lämpöä, tähän muuten niin pimeään sekä kolkkoon maailmaan.
Viimein irrottauduimme. Katsoin kasvojasi, jotka olivat kauneinta mitä olin ikinä nähnyt. Hymyilit nätimmin kuin kukaan muu tässä maailmassa. Lähdimme kävelemään ja tartuin sinun lämpimään käteesi. Emme sanoneet sanaakaan, tämä tunne puhui sanojen puolesta.
Juuri ennen autotietä kännykkäni alkoi soida, ja irrotin otteeni kädestäsi vastatessani siihen. Pudotit tumppusi, ja palasit hakemaan sitä tieltä. Soittaja oli äiti, joka kyseli missä oikein olin. Vilkaisin taakseni katsoakseni mihin olit jäänyt, ja olin juuri vastaamassa kysymykseen, mutta sanat takertuivat kurkkuuni huomatessani auton kaartavaan kovaa vauhtia minua kohti. Se väisti nopeasti toiselle puolelle tietä, juuri sinne, missä sinä olit. Katselin jähmettyneenä, kuinka auto törmäsi sinuun. Lensit päin tuulilasia, joka särkyi helisten. Kierähdit katon kautta lumen peittämälle asfaltille. Auto alkoi vasta tässä vaiheessa jarruttaa. Tuijotin epäuskoisena, kuinka makasit liikkumatta maassa. Toivoin koko sydämeni pohjasta, että liikahtaisit ja toteaisit, että ei käynyt mitenkään. Lumi alkoi värjäytyä valkoisesta punaiseksi. Puhelin tippui kädestäni ja sain vihdoin jalkani liikkumaan. Juoksin kompuroiden luoksesi, ja lysähdin viereesi. Samassa autoa ajanut mies riensi luoksemme, ja kokeili hädissään pulssiasi. Hän kirosi ja alkoi näppäillä kännykkäänsä hätänumeroa. Aloin peloissani silittämään hiuksiasi.
”Kyllä me tästä selvitään, ollaanhan me aina ennenkin selvitty”, kuiskasin ääni väristen.
Tärisin hullun lailla antaessani käteni vaeltaa hiuksistasi poskellesi. Olit kylmä, ja kaikki se lämpö, mitä olin vielä vähän aikaa sitten tuntenut, oli haihtunut pois. Kaikki ympärilläni oli pimeää. Vihdoin tajusin, että ei meillä ollut enää toivoa. Maa ympärilläsi oli yltä päältä veressä, silmäsi katsoivat elottomina taivaalle. Kaaduin vierellesi maahan, ja kiedoin käteni elottoman vartalosi ympärille. Ilmassa leijui kuolema. Ihmisiä oli kerääntynyt tapahtumapaikalle ihmettelemään, mitä oikein oli tapahtunut. Joku yritti kiskoa minua pois viereltäsi, en kuitenkaan antanut periksi ja pidin sinusta lujaa kiinni. Kyyneleet virtasivat loputtomina suljettujen luomieni alta. Äänet ympärillämme sekoittuivat toisiinsa, ja kaikki oli vain epäselvää surinaa. Lopulta sekin hiljeni. Kaikki oli ohi, tulevaisuutta ei enää ollut olemassa. Onni ja ilo olivat häipyneet ikuisiksi ajoiksi. Vaivuin tiedottomuuteen, minulla ei ollut mitään syytä lähteä sieltä, joten päätin jäädä sinne.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
