Ripsivärin valuessa poskillani,
kerrot kuinka kohta lakkaa satamasta
ja painat minut lähemmäksi itseäsi,
niin että punainen sateenvarjosi suojaa meitä molempia
Ja vaikka vesipisarat muuttuvat rakeiksi,
huomaan ainoastaan kuinka kätesi silittää hiuksiani
Olet ensimmäinen auringonsäde
koko elämäni aikana,
ja kun suljet sateenvarjosi
huomaan jokaisen tumman pilven olevan poissa
| Runoilija | Runon nimi |
Luontipäivä |
Kommentteja | Kategoria |
|---|---|---|---|---|
| Stawia | Nimetön | 30.6.2008 | 3 | Runo |
| Stawia | Et saa minua sisältäsi | 23.2.2008 | 1 | Runo |
| Stawia | Nimetön | 24.1.2008 | 1 | Runo |
| Stawia | Yhdenlaista näytelmää | 24.12.2007 | 1 | Runo |
| Stawia | Ei ole olemassakaan elämää ilman sinua | 23.12.2007 | 0 | Runo |
| Stawia | Tiukasti toisiinsa takertuneina | 8.12.2007 | 1 | Runo |
| Stawia | Pelastit minut | 8.12.2007 | 6 | Runo |
| Stawia | Tahdon nähdä tuskani | 6.12.2007 | 1 | Runo |
| Stawia | Olen elossa | 6.12.2007 | 3 | Runo |
Käytämme evästeitä varmistaaksemme mahdollisimman hyvän käyttökokemuksen. Jatkamalla sivustomme käyttöä hyväksyt käyttöehdot ja evästeiden käytön.
Kommentit
Aivan upea runo, tuntui jossain syvällä. Suosikkeihin menee.
Todella koskettava, kaunis ja suloinen. Lisää tällaisia!
Kun löytäisi ihmisen jonka kanssa saisi vielä olla lapsi ja olla murehtimatta maailman menosta. Jännällä tavalla riipaisi minuakin aika syvältä vaikka yleensä olenkin tämänkaltaisten runojen kohdalla aika kyyninen. Ehkä kyynelkin, ehkä kaksi. Kiitos.