Väsy piirtyy kasvoille
kuin hienoon hiekkaan piirretty viiva.
Pikkuhiljaa se vetäytyy piiloon
virkeyden raivatessaan tilaa itselleen,
hetkeksi.
Uni antaa anteeksi,
mutta ei unohda.
Velkojan rooli on ankara.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Hienosti rimmaa. Tykkäsin. :))
Sivut