kaksijalkainen ihme.

Kotona niin tyhjää,
elotonta ja kolttoa.
Ovikellon kilahdus,
toivoton ajatus sut nähdä.

Kai aatteeni kuultiin,
oven avasin ja sä siellä seisoit.
Katsoit mua syvälle,
olin tukehtua.

Sun silmät kiils ku timantit,
äänes oli kuin enkelin laulu.
Halaukses,
niin rakas.
Niin puhdas ja lämmin.

Ulkona oli kylmä,
pohjoistuuli pihalle,
mut ku sut näin ja sua halasin
lämpö kulki varpaisiin saakka.

Sua rutistin,sua halasin.
Se oli kuin unta,
ihanaa unta,jonka en halunnut loppuvan.

Sitä se oli.
Unta vain.
Se oli ihme,
kaksijalkainen ihme.
Sä olit ihme,
sä olit rakkaus.