"Sellainen" tyttö

Haluan kirjoittaa tunteesta,
siitä vihreästä pussilakanasta,
repusta,
joka pitää repiä auki,
sinisistä kynsistä
ja sairaista tytöistä.

Minä pidän (sairaista) tytöistä,
näteistä, heikoista,
minä pidän ne pystyssä,
sammuneet katulamput heiluvat tuulessa,
ja ovella, edes yksi suudelma,
hellä, ansaittu,
minäkin tarvitsen sinua.

Kädet ovat sairaat, luiset, kylmät,
punasävyiset,
ja kaikki katsovat sinisiin kynsiin.
Kiiltävät, voi ne eivät ole totta,
pintaa raaputtaessa,
ja siis paljastus,
naisellisen kauniit,
halu koskettaa hiuksiasi.

Se on
liian täynnä
esteitä,
niitä ne ovat.
Naisellisuuteni sini raottaa,
tekee aukon,
repäisee rajusti, riuhtoo,
täytyy saada auki, ulos.
Olen iloinen voimasta joka
elää sisälläni,
ja niin saan mitä haluan.

Sellainen vanha ja vihreä,
ennen kaikkea kohdullisen pehmeä,
eikä ruma vihreä vaan
kirkkaan sovinnainen,
suorastaan pehmeän vihreä
ja kaunis,
sitä minä rakastan,
hukkumista,
hukuttaudun pehmeyteen
ja nukahdan
yksin.