ei ikäväni ota vain laantuakseen
eikä muistot nuo unhoon vaivu
tuska poistuu vain takaisin tullakseen
kiertää veistä haavoissain hiljalleen
ja vaikka taistelen vastaan niin kuitenkin
tulet uniini ja naurat niin kauniisti
että jälleen
jälleen harhoihin taivun
sulkeutuuko koskaan ympyrä tää
enkö saisi hetken ees levähtää
sen jälkeen voimin levännein
voin ottaa taas iskuja osaksein
jo hetken luulin suru laantunut on
ja kasvoilleni hymy arkana hiipi
niin maistoin hurmaa minä tunnoton
ja jälkeen sen soi kello jo iloton
niin haavani nuolin ja nyt hoipun taas
kohti tunnelin päätä missä kajastaa
niin kauniisti
kauniisti enkelinsiipi
Selite:
tämä runo syntyi tänään..työn ohessa. mikäs mikäs kun meinaa tulla mollivoittoisia runoja vaikka oonkin ihan iloinen velikulta..tänäänkin heti aamulla kahdentoista aikaan hymyilin ainakin sekunnin ja nyt kun kello on neljä niin jo meinaa taas hymy tunkeutua esiin, oikeen pitää sitä pidätellä..niin että oikea hymypoika oon :)
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
*sanaton*
Suosikkeihin meni. Kaunis.. Todella kaunis.
Sinulla on varmaan sellainen tuskan, ikävän ja pikkuisen toivonkin luomisen pakko. Eihän sitä aina itsestään kirjoita, vaikka usein sanotaankin, että on kyyneleitä naurun takana. Jos puolilta päivin hymyilit, niin et sitten ihan ole siihen tikahtunut.
Miten osaatkin raskaasta teemasta kirjoittaa niin keveän sujuvasti, sointuvasti.
kauniin ja koskettavan runo olet kirjoittanut työsi ohessa...
koskettava surumielinen runo, toivon että voisit nähdä valoa yhä enemmän ja enemmän tunnelisi päästä, osasit hyvin kertoa, pidän
Sivut