Nimetön

Oli kylmä syyskuu ja pikkukylän puiston penkillä istui tyttö isoissa housuissa, suuressa hupparissa ja huppu päässä. Hänellä oli puhelin kädessä ja kuunteli musiikkia kuulokkeista ja näytti hyvin synkältä. Tytön ajatukset olivat kaukana tästä hetkestä ja sen huomasi hänen silmistään, ne tuijottivat jonnekkin kaukaisuuteen. Hänen ohitseen käveli muutama henkilö jotka katsoivat häntä pitkään ja harmissaan. Tytön pari kaveria käveli myös hänen ohitseen ja kysyivät häneltä mikä hänen oli ja tyttö vain pudisti päätään ja vastasi ettei olisi mikään. He juttelivat hetken ja halasivat ja kaverit lähti ja tuo tyttö jäi edelleen istumaan penkille. Sää alkoi pikku hiljaa viilenemään entisestään ja lopulta tuuli niin että maahan jo pudonneet lehdet lentelivät ilmassa paikasta toiseen. Nyt tyttöä lähestyi poika joka oli samantyylisessä asussa, mutta hänellä oli myös lippa päässä. Kun tyttö huomasi hänet hänelle tuli kyyneleet silmiin ja hän painoi päänsä käsiinsä ja itki. Poika katsoi häntä pitkään ja hartaasti ja käveli tyynesti ohi, mutta hetken käveltyään ja vähän välii taakse vilkuiltuaan hän kääntyi ja tuli tytön luo ja halasi häntä. Tyttö painoi päänsä hänen olkapäälleen ja itki yhä. Hetken päästä poika tarttui tytön olkapäistä kiinni ja sanoi hänelle ”Anteeksi, en enään ikinä jätä sinua jos vain huolit minut takaisin.” Tyttö nyökkäsi hänelle myönteisesti ja poika suuteli häntä. Sen jälkeen he istuivat siinä vielä hetken ja olivat lähellä toisiansa. Lopulta he lähtivät pois yhdessä samaan suuntaan, käsi kädessä.