Makaan pehmeällä nurmikolla
palauttaen eksynyttä horisonttia raiteilleen
Valssasin traumojeni kanssa
paljasjaloin kylmän raudan päällä
kunnes eräs kuolevainen puhdisti loisteeni
tappavan pudotuksen yllä
Tarina, joka vastustaa paljastamistaan
Saavuttamaton uni, jonne ehkä palaan
Harvoille luetut sanat
puhalsivat minut hereille
ja havaitsin pahaenteisiä varjoja
- rakastuneita muukalaisia
Tänä aamuna olen iloinen,
että on olemassa
autioita, väkeviä aaltoja
joilla on tilaa matkustaa
Ehkäpä arvostankin tätä tyhjyyttä
sillä tiedän, että tulen rakastamaan pyyteettömästi
kaikkea sinussa
Tarkoituksemme nousee
harkittuna iäisyydessä,
kyynelehtiköön silmämme
ajan helähdyksessä.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Huikean kaunis ja ennenkaikkea kypsä runo. =)
Huikean kaunis ja ennenkaikkea kypsä runo. =)