Mistä se kaikki lähti,
sitä en edes muista.
Olet kulkenut rinnallani pitkään.
Olit ystäväni - ystävämme - jo silloin,
kun Hän vielä oli rinnallani.
Ja kun hänen täytyi minut - meidät - jättää,
sinä pysyit rinnallani.
Tarjosit apuasi, kuuntelit,
olit hiljaa, sanoit juuri sen,
mitä minä tarvitsin.
Olit enemmän
kuin kukaan voisi keneltäkään vaatia.
Ja lopulta sait sen,
mikä sinulle kuuluu,
sen, minkä ansaitset.
Minä olen valmis,
valmis antamaan sinulle osan itsestäni,
sen olen sinulle velkaa
ja sen haluan sinulle antaa.
Haluaisin antaa vielä enemmän,
mutten siihen pysty -
ja sinä tiedät sen,
sinä hyväksyt sen.
Siksi sinä olet minulle niin hyvä,
joskus ajattelen,
että jopa liian hyvä.
Ansaitsenko minä sinut?
Selite:
Joskus se vain on lähempänä kuin uskoisikaan, jopa ihan nenän edessä, vaikkei sitä näkisikään!
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Koskettavan hellä runo kaikenkattavasta ystävyydestä, joka ei rakkaudeksi syvenny.