Minä en tiennyt,
että Sinunkin edessäsi minun olisi lunastettava
paikkani, tässä kuvia kumartavassa maailmassa.
Luulin, että Sinulle minä riittäisin ihan itsenäni.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Runoilija Saimi72
nainen
Julkaistu:
11
Liittynyt: 21.5.2008
Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-
Poimin sanoja,
sieltä täältä.
Elämäni kirjoittamatonta kirjaa varten.
Nimetön
Käyttäjän kaikki runot
| Runoilija | Runon nimi |
Luontipäivä |
Kommentteja | Kategoria |
|---|---|---|---|---|
| Saimi72 | Kevätyönä! | 28.4.2012 | 0 | Runo |
| Saimi72 | Rikki | 25.3.2012 | 5 | Runo |
| Saimi72 | Nimetön | 17.3.2012 | 10 | Runo |
| Saimi72 | Ohimennen | 13.5.2011 | 11 | Runo |
| Saimi72 | Ikävissäni.. | 22.2.2011 | 9 | Runo |
| Saimi72 | Minä tahtoisin | 9.2.2011 | 16 | Runo |
| Saimi72 | Nimetön | 21.1.2011 | 3 | Runo |
| Saimi72 | Toinen todellisuus | 4.1.2011 | 2 | Runo |
| Saimi72 | Nimetön | 23.11.2010 | 8 | Runo |
| Saimi72 | Nimetön | 4.11.2010 | 7 | Runo |
Kommentit
Loukkaavaa on älyn arviointi
ja hyväksikäyttö, sillä kaikilla
on ihmisarvo. Pettymyksestä
ja pahasta mielestä kertoo
tämä runosi.
Teksti tulee lähelle juuri tänään, kun käyn läpi samankaltaisia tunteita. Miksi olemmekaan ajautuneet siihen, että joka asiassa on lunastettava paikkansa, suoritettava, oltava jotakin... yleensä jotain muuta kuin olemme.
Surullista...itsenään on pakko riittää