Kerran, jos toisenkin,
katsoit vierestä,
kuinka tuhosin elämääni,
olemalla kiinni sinussa.
Aiheuttaen pistävää kipua,
sydämeeni.
Vain olemalla luonasi.
Miksi, miksi?
Miksi et anna minun mennä?
Miksi et anna minun unohtaa sinua?
Miksi pidät minusta kiinni?
Vaikka tiedät,
että minuun sattuu.
Rakkaus ei ole minua varten.
Ei ole koskaan ollut.
Kärsin takiasi.
Haluan olla kanssasi,
mutta en kykene.
Miksi en osaa olla onnellinen?
Miksi aiheutan itselleni tuskaa?
Miksi mieleni on viallinen?
Miksi en osaa rakastaa,
ilman että minuun sattuu?
En pysty olemaan lähelläsi,
mutta mitään muutakaan en halua.
Ollessani siinä,
haluan vain pois.
Miksi koskaan ei ole hyvä?
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Pohtiva, kysyvä, kipuileva runo...ja osin tuttuakin... hyvin kirjoitettu
Samaistumaan pystyn niin, ei tunnetta pahempaa kuin epätoivo ja epätietoisuus.
-Mahtavia runoja sinulla!