usvan sylissä
pyöristyvät kiviset rannat
yön mustimman läpi
sinkoavat säihkyvät säikeet,
taikovat toivoa pimeään
ratkeaa jumalten, ihmisten pulmat
murtuvat ajan rautaiset kahleet
soivat läpikuultavat laulut
joiden sanattomuutta kuuntelemme,
joita pitkin liu'umme
reunattoman taulun vierelle
vierii viikot, kuut
ja sitä paikkaa
minä mietin
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Täs oli jotain mystistä, joka imas mukaan.. Tykästyin
voimaa täynnä
pidin todella paljon
Sivut