Saan mieleni rauhoittumaan,
Vaan jos pystyn unohtamaan.
Ne hetket sinun kanssasi,
ei tule koskaan takasin.
Silti tahdon muistaa sut,
Ethän ole vielä unohtanut?
Toivon vielä, että joskus me
toisillemme hymyilemme,
emmekä pakenisi pois,
niin kaikki hyvin olla vois.
| Runoilija | Runon nimi |
Luontipäivä |
Kommentteja | Kategoria |
|---|---|---|---|---|
| Sinderella | Miksi tulit? | 22.5.2008 | 0 | Runo |
| Sinderella | Those Days | 20.3.2008 | 3 | Runo |
| Sinderella | Mitä? | 10.3.2008 | 0 | Runo |
| Sinderella | Luovutan ja sopeudun | 8.3.2008 | 0 | Runo |
| Sinderella | Satua vain | 12.2.2008 | 0 | Runo |
| Sinderella | Nyt | 2.4.2007 | 4 | Runo |
| Sinderella | Turhuus | 14.10.2006 | 0 | Runo |
| Sinderella | Kyyneleet | 27.5.2006 | 0 | Runo |
| Sinderella | Osat | 24.4.2006 | 0 | Runo |
| Sinderella | Ikävä | 13.2.2006 | 2 | Runo |
Kommentit
Kaunis runo, tuttuja tunteita hyvin kuvaat niitä
Hyvin olet tämän kirjoittanut!Ne muistot,niihin palaa jokainen melkein väistämättään..Ainahan sitä voi myös toivoa,joskus ne toiveetkin toteutuvat.