Aika jolloin sain mitä en halunnut,
on luultavasti menneisyyttä vihdoinkin.
Turhaan murehdin minkään vuoksi,
jatkan niin kauaksi kuin elämä kantaa.
Sisälläni tunne, että vihdoin viimein
saan hengittää vapaasti ja elää täysillä.
Silti aina pelko syö sisintä,
niin raskaasti kuin vain ikinä pystyy.
Hetki ei ole ikuisuus ja
onnellisuus on katoavaista,
jos niin uskoo, mutta saanhan kuitenkin
olla rehellinen edes itselleni,
jotta pärjäisin tässä elämässä,
kaikesta huolimatta.
Hymyillen läpi kylmien kyynelten!
Selite:
sanat kertoo enemmän kuin tuhat kuvaa...
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi