TUMTUM!
Mitä halusitkaan sanoa minulle?
Kiitoksen vai anteeksipyynnön...
Minä kuolen rauhalliseen musiikkin,
sulan, sulan pois, melkein kokonaan.
Vain niin että kuori jää jäljelle.
Tule minuun taas,
täyttämään,
jostakin muusta kuin vihasta.
Minä tahdon,
tahdon enemmän kuin muut.
En materiaa, vaan tunnetta.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Kerrassaan upea runo.
Sitähän ne useimmat haluavat. Ainakin luulevat haluavansa. Mutta kappas, sitä huomaa myöhemmin että haluaa materiaa sen mukana.. Mikään ei ole kaunista ilman katseenkestävää pintaa. Mutta aina on poikkeuksia, ne tekee niistä ihmisistä niin kauniita. Tämä runo pysäytti miettimään, kiitos paljon siitä. :)