Nimetön

Pöydällä on pehmeää kovaa vasten,
minun silmäni harottavat pohjoiseen.
Joka vuosi lumen ja rauhan aikaan,
minä käännyn maailmaan sisäiseen.

Valo himmenee pimeän nurkassa,
kivikö minulla on rinnassa?
Onkohan kyseessä lapsuudentrauma,
joka tähän aikaan minuun vaikuttaa.

Olen hidas jossain nopeassa,
minulla on jäkälää joka paikassa.
Hereillä unessa ja uninen hereillä,
hämmentänee jokaista kulkijaa.