Makaan sängylläni ja itken.
Muut ovat nukahtaneet jo kauan
aikaa sitten. Suren lakkaamatta,
enkä yhtään tiedä, miten pitäisi
ajatella asioista.
"Tyttökulta, älä itke enää, ole kiltti!
Älä uuvuta minua yhtään enempää.
Olen jo aivan lopussa!" sieluni huokaa
tuskastuneena.
Lopulta nousen sängylläni istumaan ja huomaan,
että kaikki kyyneleeni ovat muuttuneet kauniiksi
helmiksi. Kerään ne käteeni ja teen
niistä kaulakorun itselleni.
Se poistaa hetkeksi kaikki murheeni,
sillä se itkee ne puolestani. Mutta aamun
sarastaessa se katoaa, eikä palaa takaisin enää
milloinkaan.
Selite:
Oon vaan surullinen ja itken.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sykähdyttävän surullinen runo.
Tässä on jotain niin kaunista ja koskettavan surullista, etten osaa oikein sanoin kuvailla.. Hyvin kuvattu loputtomia kyyneleitä. Tykkäsin niin että taitaa suosikkeihin kolahtaa.
OIJ.
Tämä runo pysäytti, niin kaunis ja hellä(?) tunnelma.
Tykkäsin, ihana aihe ja upea toteutus (;
suosikit ~~>
oi aivan ihana ja koskettava!
Kaunista ja herkkää, helmiä kyyneleistä älä kuitenkaan kaulaasi tee, anna auringon paistaa sydämeen :)
Sykähdyttävän surullinen runo.
Tässä on jotain niin kaunista ja koskettavan surullista, etten osaa oikein sanoin kuvailla.. Hyvin kuvattu loputtomia kyyneleitä. Tykkäsin niin että taitaa suosikkeihin kolahtaa.
OIJ.
Tämä runo pysäytti, niin kaunis ja hellä(?) tunnelma.
Tykkäsin, ihana aihe ja upea toteutus (;
suosikit ~~>
oi aivan ihana ja koskettava!
Kaunista ja herkkää, helmiä kyyneleistä älä kuitenkaan kaulaasi tee, anna auringon paistaa sydämeen :)