Sairainta on se kun huomaa tulleensa itse sellaiseksi
mitä on vihannut.
Silloin kun huomaat satuttavasi, kun sinua on satutettu
Katsot peiliin,
ja oletkin vain kärsimystesi kopio
irvikuva aidosta kauneudesta
Kylmä ja yksinäinen
sydän itkien päivänvaloa
Toista sydäntä rinnalleen kaivaten
mutta et uskalla päästää sitä lähelle
koska tiedät että teet siitäkin sellaisen
Kylmän ja yksinäisen
niinkuin sinunkin sydämestäsi kerran tehtiin.
Olisi avattava vain kahleet
ja katkaistava kaulanauha
missä roikkuu uhriesii päitä
ennenkuin solmu umpeutuu,
ja itse kuristut siihen.
Sillä silloin,
silloin
ei ole paluuta.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi