Täällä ei jumalauta pilkata jumalaa
Täällä nautitaan kaikesta valosta,
jota harmaa taivas meille suo
Juoppo istuu puiston laidalla
Oksentaa rännästä märkänä
Ihmiset katsovat häpeillen
ja kadehtien
Jotkut uskovat rakkauteen,
voimaan hyvään
Jotkut saavat päivittäin turpaansa
rakkaudesta, voimasta hyvästä
Täällä kirotaan taivasta
"Miksi minut tänne loit!?"
Ja joka aamu,
yhteiskuntaa jatketaan
Vei tie
kirkkoon tai kapakkaan
Ei toivoa löydetä
Selite:
Terve vaan, yhteiskuntakritiikkiä O.o Nyt on kyllä kuunneltu aivan liikaa Kotiteollisuutta
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Kotiteollisuudesta en tiedä mutta runon alkulause on vasemmistolaisen kansanedustajan Arvo Salon sanoittamasta Lapualaisoopperasta. Pidän runosta, ilmentää hyvin yhteiskuntakriittistä, kyynistäkin asennetta, mukana puhuttelevaa arkirealismia. "Jotkut saavat päivittäin turpaansa rakkaudesta, voimasta hyvästä". Sitä sietää pohtia. Ainoastaan lopetus töksähtää mun korvaan. Olen löytänyt toivon, en kirkosta itsestään enkä edes uskonnosta mutta Jeesuksesta, jota kirkossa esilläpidetään tai ainakin kuuluisi pitää ympäripyöreiden suvaitsevaisuusluentojen tai moralismisaarnojen sijasta, joita kumpaakin kuulee valitettavan useinkin. Evankeliumissa on toivoni, siksi viihdyn kirkoissa, ja myös kapakoissa - teetä juoden ja ihmisiä kohdaten, tarinoitaan kuunnellen.
tosi hieno runo, tykkäään kovasti