Viimeinenkin pronssipatsas on paikoillaan
ja ikuiset valot puhallettu liekoihinsa.
Viimeinkin pyhättöön voidaan työntää saalis,
joka on odottanut arvoaan aikansa yli.
Ja vasta sen jälkeen on kuljettava
läpi humalan lahjomattoman virran.
Tämä on temppelin päivä.
Suuret ja koristeelliset rajakivet
sulkeutuvat kunnioituksesta mykkien.
He rakensivat vuosien kautta
uhraten oman henkensä tähän maahan,
tähän paikkaan.
Tähän päivään. Temppelin päivään!
Viimeinenkin hopeinen ketju
sinetöidään kultaisilla lukoilla.
Viimeinkin voidaan unohtaa se saalis,
joka on odottanut unohdustaan syntymästään asti.
Ja vasta nyt on kuljettava
läpi ilon ja helpotuksen matka.
Tämä on temppelin päivä.
Alkutahdit, keskenmenot, ei päätä tai häntää.
Lopun aika ja unet saavat siivet,
ettekä tulevaisuudessa enää tiedä, saati muista,
kenelle annoitte avaimet.
Vaan tulette muistamaan: Temppelin päivän.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Julistavan korkeaa meininkiä!
Kaunis runo.