Turtumus

Verhon suojaan kietoutuu
ajatuksin julmin
Valheellisen turvan luo
vaik totuus huutaa toisin

Vaikene,
en kuuntele

Sisin verroin entiseen
kuin varkain alkaa kuolla
Ei elo kerro entinen
kuka olen, miksi olla

Suunniteltu kontrolli
valhe suurin lienee
kun tuntevansa itsensä
luita myöten luulee

Ei elo suruun verhotun
tuo vapautta, ei suojaa
vaan tanssiessaan ruusuilla
jalanpohjat haavoilla
ei piikkejä vain huomaa

Turtumus on kivun tuomaa