Taivaalta sataa värikkäitä unelmia,
kuolleiksi kuihtuneita
Ei aurinko enää lämmitä,
kylmyys kalvaa syvällä sisällä
Hiljaiset kuiskaukset
yön ainoana pimeänä hetkenä
oli kosketuksesi uusi,
polttava
Aamulla olo heikko,
nauroit ääni unesta käheänä
Ruskan vallatessa maisemat
olet sinäkin kaukana kuin keskikesä
Meidän piti kestää,
meidän piti pystyä parempaan kuin
vain juhannusyöhön
Maalaisromantiikka on häviävä syksyn tuuliin.
Selite:
mä ikävöin kesän hetkiä, mä ikävöin sua.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Hieno kerronta huipentuu tuohon mahtavaan lopetukseen.. Tykkäsin todella paljon