Elämä yllättää

Niin vain elämä taas yllätti,
silloin kun sitä vähiten odotti.
Syksy meidät opasti,
toistemme luo vihdoin johdatti.
Yllättäen niin ihanasti,
polkumme mutkittelevat yhdisti.

Oltiin liikuttu toistemme lähellä,
muttei oltu tiedetty siitä.
Oltiin samoilla kaduilla kuljettu,
muttei oltu toisiamme huomattu.
Oltiin asioitu samoissa kaupoissa.
oltu yhteisissä tapahtumissa.

Nyt tänä syksynä vihdoin aika oli oikea,
kohtalo halusi meidän toisiimme tutustua.
Molemmat etsimme sopivaa kumppania,
tyyppiä söpöä ja kivaa johon tutustua.
Ensin viestittelimme, sitten tapasimme,
heti ensitapaamisella makeasti nauroimme.

Hassua miten kaksi ihmistä
voikaan olla toisiaan niin lähellä,
mutta samalla kuitenkin niin kaukana.
Sitä ihan hämmästyy,
miten kahden ihmisen polut yhdistyy,
kuin suunnitellusti kulkemaan samalla kartalla.

Tässä me nyt olemme:
kaksi vedenmerkkiä, kesän lasta,
kulkemassa kohti tulevaisuutta.
Haluan niin olla mukana,
olla osa tätä yhteistä seikkailua.
Tutkia mitä tulevaisuudella on meille tarjota.

Voi kohtalo ja syksy minkä teit,
kun Amorin nuolella sydämeeni osuit.
Huominen nyt mieltä kutittaa,
mahdollisuudet ihanat houkuttaa.
Siellä kuljetaan söpösti käsikädessä,
vanhetaan päivä päivältä onnellisena yhdessä.