Haluaisin olla vahva muuri
luja suojaverkko ympärilläsi
jotta olisit turvassa maailman tuulilta
Mutta olen vain repaleinen harso
jota pienikin tuulenvire riepottaa
Oksista kyhätty reikäinen aita
Tämä polku on sinun kuljettava yksin
Haluaisin olla sinun ilosi lähde
mutta olen vain surujen kaivo
ihan liikaa kyyneleitä
En ole mitään, mitä haluaisin sinulle olla
Vain unessa voin kääriä sinut iholleni
ja silittää ehjäksi
Hymyillä hymyn sinunkin silmiisi
kun näet minut
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Haikea runo,
jossa kuitenkin lämpöä, iloakin hivenen.
Pidin.
Koskettava ja ihana runo. Kiitos!
Mukava runo aiheesta huolimatta, täyttää tyhjiön ja pam me saamme pieneksi käyneen harson ympärillemme ja myötätunto on runoilijan puolella. Toinen pam ja unessa on runoilija aidosti oma itsensä silittäen rakkaansa ehjäksi.
Haikeutta ja suruakin empaattisessa runossasi
Surullinen, herkkä runo, pidän