Sininen yö
ja toisen maailman portit
tarina kuin taikaa
Outo yksinäisyys
ja sormissa lainehtiva valtameri
Minä näin
kun pilvet nielaisivat kuun
kun harhaileva myrskytuuli
peitti kyynelten laakson
Älä kysy
Palasin aikaan kun elämä
oli vain varjoja ja valoa
valokehä ihmismeren ympärillä
Minun lävitseni kulki voimakas tuuli
kuin ikuisuuden virta
näin miten polttava auringonsäde
maalasi taivaalle tähdet
Sitten menneisyyden varjot peittivät
ilon ja surun kudelman
sammuttivat lyhdyn
ja loivat täydelliset kulissit
Minun unelmani
minun polkuni
täynnä kuplivaa iloa
Ja viimeisenä iltana
sammuivat aurinko ja tähdet
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sanataidetta parhaimmillaan.
Tykkään todella. Upeaa sanojen käyttöä ^.^
Kaunis, hieno runo.
Upea,pidän.
Tämä runo on ilman nielemistäkin hitsin upea.
Vaikuttavaa, upeaa kerrontaa.
Riipaisevaa tekstiä.
Niin suloisen Herkkää, ja Sydämeen käyvää,
että
suosikkeihini laitan, sekä Kiitän Sinua <3