Nimetön

Jälleen istun siinä samassa tuolissa sen saman ikkunan edessä
missä olen istunut jokaisena päivänä, miettimässä asioita!!
tänäänkin minulla on sisälläni toivon kipinä ja usko siihen että
voisin vielä hymyillä ja unohtaa murheet edes hetkeksi!!
Mutta se suru ja paha olo mikä sisälläni on, se on niin voimakas että
se tukahduttaa kaiken sen hyvän ja kaiken sen toivon mitä yritän
tavoitella!!

Istuessani kuuntelen taustalla soivaa musiikkia joka kertoo
rakkaudesta, tuo laulu nostaa mieleeni ystävän jota rakastin
ja jota rakastan vieläkin!! Mutta kun tiedän että koskaan en voi
häntä saada vierelleni ja tuntea sitä rakkautta mitä sydämessäni
toivoin häneltä saavani! Se sattuu minuun todella paljon, se
kaipuu se suru ja pettymys että menetin ystävän jota rakastan!!

Tämä tunne saa kyyneleet jälleen valumaan poskilleni, mutta
kuitenkin minulla on muistot ja niitä muistoja kukaan ei voi
koskaan ottaa minulta pois!!! Mutta tiedän vielä jonakin päivänä
huomaan Auringon paistavan ja selviän voittajana tästä kaikesta!!