Nousee kyyneleet, ilta tummenee, kaipuu suuri jälleen valtaa sydämeni mun. Tunne tuo suuri muuttumaton ikuisesti se elää sisälläni mun. Aamu sarastaa kyyneleet kuivuneet on mutta kaipuu ei katoa, jäljellä vain muistot ja niitä ikuisesti kantaa saan
Selite:
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Niin on kyllä totta että mennyt on mennyttä ja tuleva on
tulevaa ja vai siihen voit jotenkin vaikuttaa :)
Muistoja on monenmuotoisia ja ne painavat oman painonsa kultaa taikka rautaa ja muuttavat ajan kanssa muotoa ja paino. Tämä kipeiden asioden kaatuessa päälle, annan itselleni luvan kaatua pudota kuoppaan ja helvetin ikkunan takaa puhaltaa kuumat hyöryt pois, sanoa ei mitään tämän pahemmaa. Tämä on minun tapani reakoida vaikeisiin asiohin. Tuli mieleeni hienosta runostasi, onko mahdollisuuttaa muuttaa nykyisyyttä ja sulkea pois menneisyyttä?
Kyyneleet, tunteet ovat osa elämää, kuuluvat kuvaan ja onnellinen se, joka osaa tunteensa näyttää, eikä patoa tunteitaan sisäänsä tai verhoa niitä joillain verukkeilla, kuten alkoholi, urheilu tai joku muu "hulluus"....
Aikansa kutakin. Kyyneleet ja pieni kuolema, jonka jälkeen voi syntyä uudelleen, aloittaa alusta, uutta.... Katse eteenpäin :-)
Surumielinen on runosi.Jospa se päivä taas kirkastuisi uudelleen ja kyyneleet kuivuisi.