Syvän kuilun pohjalla huudan tuskaa ja surua, vaikka tiedän että
heikko ääneni syvyydestä ei edes tavoita ketään!!
Kuilun pohjalla katseeni on kuitenkin ylöspäin ja siellä ylhäällä näen valon!! Epätoivon hetkellä syvyydessä, kuitenkin kaikin jäljellä olevin voimin yritän tavoittaa jotain mikä nostaisi pois minut pois kuilun pohjalta!!
Mutta en minä voisi koskaan antaa periksi epätoivolle, en voisi sen antaa vallata sydäntäni, vaan epätoivon hetkelläkin minä tartun tiukasti toivon siemenen jonka laitan sydämeeni kasvamaan sillä jonain päivänä se tuottaa vielä hedelmää!!
Selite:
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Positiivisuitta surun keskellä..hyvä!
Positiivisuitta surun keskellä..hyvä!