Miten rauhoittavaa on kulkea
pieniä polkuja pitkin
varjoisan metsän laitamilla.
Tuolla valon ja varjojen laitumilla
pienet metsätähdetkin hiljaa kukkivat
saniaisten varjoisassa huomassa.
Tämän salaisen metsän siimeksessä
aurinko hennoilla säteillään
sammalta varovasti kutittaa
ja puiden välistä villisti vilkuttaa.
Juuri tuolla minä olen
oman elämäni ainutlaatuinen kulkija
ja saan nauttia vapauden ihanista tuulista.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Metsän sylissä hyvä kulkijan olla.
Hieno.
Ja juuri sinä olet yksi ainutlaatuinen auringonsäde kaikille ystävillesi <3
Ihana runo ja muistutus siitä, mitä kaikkea voi sisältyä metsän "salattuun"
maailmaan, ja kuinka se kaikki on annettu nautittavaksemme *Kiitos
niin, kaunista herkkää, suomalaiset ovat metsäkansaa, viet tyylikkäästi metsään valon ja varjojen maailmaan, kuinka siellä metsän hiljaisuudessa voikaan löytää kaiken tuon mitä kerrot, ei tarvitse matkustaa maailman ääriin etsimään minuuttaan, vaan runosi sanoin se löytyy paljon lähempää
Ihanat pienet Metsätähdet ja sammalten kutittamiset. Puhumattakaa vapauden ihanista tuulista... Kiitos!
Sivut