Kaiken valon kadotessa,
kaiken hyvän kuollessa,
kaiken tappavassa hiljaisuudessa
ojennat auttavan käden, kun sitä tarvitsen.
Kaiken pelon keskeltä,
pahan valtaamasta pimeydestä,
tästä surullisten ajatusten merestä
sinä autat minut takaisin ylös.
Kirkkaan valon syleilyssä,
Kyynelten hävitessä mielestä,
ystävyyden lämmössä
olet vierelläni, kun sinua tarvitsen.
Ethän minua hylkää?
Selite:
Ystävyysmielessä. :)
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Imelä kaveruusruno (olen paraskin puhumaan imelistä), mutta hyvin tehty sellainen. Voipi olla, etten vain ole nyt sellaisella päällä, mutta tämä ei oikein kolahtanut. Hyvä tämä kuitenkin on, ja kaunis ajatus.
Kaunis ja koskettava runo ystävälle.:)
pidin tästä :)
Upea runo... :D toivotaan ettei jätä..